28. kesäkuuta 2008

Tämä on vapaasti suomennettu versio usein päivitetystä artikkelista verkko-osoitteessa http://www.lifeaftertheoilcrash.net/.

Inspiraatio kääntämiseen on huoli siitä, että ihmiset eivät ole tietoisia pian käsillä olevasta kriisistä, ja siitä miten paljon julkisuudessa on väärää tietoa, ylioptimistisia veikkauksia ja jatkuvia lausuntoja siitä, miten asiat ovat hyvin ja että mitään vakavaa kriisiä ei ole edessä.

Koska en ole nähnyt tätä asiaa käsiteltävän merkittävästi Suomessa, ja tietäen että Suomessa on paljon ihmisiä jotka eivät joko ymmärrrä englantia tai kokevat sen lukemisen vaikeaksi, toivon että tämä auttaa saamaan asiasta paremman käsityksen.

Samoin mediassa ajetaan vahvasti väitteitä, että hinnannousu perustuu spekulaatioon, mikä ei tilastojen valossa pidä paikkaansa.

Maailman öljyntuotanto on polkenut paikallaan n. viimeiset 2-3 vuotta, mikä viittaa siihen että huippu on saavutettu, kuten monet asiaa tutkivat organisaatiot ovat esittäneet.

Olen oman rajoitetun ajan ja energian puitteissa valikoinut kääntämäni kappaleet. En ole kielenkääntäjä, ja ajan säästämisen takia olen joissakin kohdin ollut pakotettu valitsemaan mahdollisesti sanoja, jotka eivät ole välttämättä suoranaisia käännöksiä, ja olen pyrkinyt esittämään sanoman ja idean sellaisena kuin olen sen ymmärtänyt.

Olen itse tutkinut ja tutustunut aiheeseen jo vuosia sitten, ja tämä artikkeli niputtaa mielestäni yhteen tärkeimpiä seikkoja, joiden avulla uskon ihmisten saavan asioista paremman kuvan.

Vaikka monet asioista käsitellään Yhdysvaltain näkökannalta, monet asiat ovat vastaavia, tai kehittymässä siihen suuntaan, muissa teollistuneissa maissa. Merkittävää on myös se, että kun Yhdysvallat ajautuu kriisiin, siitä tulee mittaamattomia seurauksia koko planeetalle, sillä valtatyhjiötä täyttämään ovat kandidaatteina Venäjä, Kiina ja heidän liittolaisensa, joiden toimet ovat paljon pahempia kuin ne sotkut, joita USA on aiheuttanut maailmalla.

Yhdessä maailman ruuantuotannon ongelmien, ilmastonmuutoksen, poliittisten ja uskonnollisten liikkeiden takia edessä on rajuja muutoksia, joilta turvallisuutta kaipaava mieli usein ummistaa silmänsä, ja on helpompaa uskoa niihin kauniisiin puheisiin, joita tietämättömät poliitikot ja virkamiehet esittävät tulevaisuudennäkymistä.

Toivottavasti tämä artikkeli auttaa näkemään öljytilanteen ja sen seuraukset, herättää kipinän selvittämään asiaa, ja että se avaisi muutenkin silmät sen suhteen, että nykyinen kulutusyhteiskunta ei tule jatkumaan, ja että on vaarallista unissakävelyä jatkaa ”niin kuin ennenkin” ja keskittyä rahan tekemiseen ja omaisuuden turvaamiseen tulevaisuuden varalle – tulevaisuus tulee olemaan tyystin erilainen, kuin mihin valtaosa tuntuu uskovan. 

Jos oikeasti ajattelee sekä omaa että läheistensä sekä kaikkien tulevaisuutta, nyt on aika selvittää mitä on edessä ja ravistella tyystin ajatusmaailma asioista, jotka olemme oppineet ottamaan itsestäänselvyyksinä.

Haluaisin vielä lisätä, että tämä ei ole ainoa mullistava muutos, mikä ihmiskunnalla on edessä, mutta jätän tämän kommentoinnin koskemaan vain tätä aihetta.

Se, joka toivottavasti havahtuu tajuamaan että muutos ja rajut koettelemukset ovat edessä, tulee etsimään asioita, ja etsivä löytää myös muut tiedonpalaset ja löytää omaan elämäänsä tarvittavat ratkaisut.

Toinen artikkeli, jolle on koottu kohtuullisen paljon tietoja on osoitteessa http://en.wikipedia.org/wiki/Peak_Oil

Käännetty artikkeli alkaa alla.

Yhteiskunta, sellaisena kuin se tunnetaan, on tulossa tiensä päähän. Tämä ei ole maailmanlopun kultin julistus, Raamatun ennustuksen tulkintaa tai salaliittoteoriaa. Tämä on maailman parhaiten palkattujen, laajasti arvostettujen geologien, fyysikoiden, pankkiirien ja sijoittajien johtopäätös. He ovat asiaan perehtyviä, ammattimaisia, maltillisia henkilöitä jotka ovat järkyttyneet ilmiöstä, jota kutsutaan nimellä "Peak Oil" (suom. öljyntuotannon huippu).

Öljy ei tule "loppumaan" koska kaikki öljyntuotanto noudattaa nk. Bellin käyrää. Tämä pitää paikkansa yksittäisten öljykenttien, maan, tai koko planeetan osalta.

Öljyä on runsaasti saatavilla Bellin käyrän alkuvaiheessa, mutta huipun jälkeisessä laskussa sen saatavuus heikkenee jyrkästi yhdessä hintojen kasvavan nousun kanssa. Käyrän huippu vastaa hetkeä, jolloin öljyn saatavuudesta on käytetty 50%. Huipun saavutettua, öljyntuotanto alkaa heikentyä hinnan kasvaessa.

Käytännössä ja yksinkertaistetusti esitettynä, tämä tarkoittaa että jos öljyntuotannon huippu saavutettiin vuonna 2005, maailman tuotanto vuonna 2030 tulee olemaan sama kuin vuonna 1980. Vuonna 2030 ihmisten määrä tulee kuitenkin olemaan paljon suurempi (arviolta kaksinkertainen) ja paljon teollistuneempi (riippuvainen öljystä) kuin vuonna 1980. Tästä johtuen maailmanlaajuinen öljyn kysyntä tulee olemaan huomattavasti suurempi kuin tuotanto. Tuloksena hinta tulee nousemaan pilviin, öljystä riippuvaiset taloudet romahtavat ja sodat resursseista liehahtavat täysiin liekkeihin.

Kysymys ei ole niinkään öljyn loppumisesta kuin siitä, että sitä ei riitä talouden ylläpitämiseen. Tässä suhteessa ilmiön seuraukset yhteiskunnillemme ovat kuin ihmiskehon kuivuminen. Kehosta 70% on vettä. Veden osuus 100kg painavasta kehosta on siis 70kg. Veden ollessa välttämätöntä kaikkeen kehon suorittamaan toimintaan, henkilön ei tarvitse menettää kaikkea 70kg vedestään ennen romahtamistaan nestehukasta. Kuolemaan tarvitaan niinkin vähän kuin 10-15kg veden menetys.

Vastaavasti, ei tarvita kaiken öljyn katoamista ennenkuin öljyyn perustuva taloutemme alkaa romahtaa. Tarvitaan vain 10-15% vaje tuotannon ja kysynnän suhteen täydelliseen järjestelmän pirstaloitumiseen, jonka seurauksena kansalaiset köyhtyvät hetkessä.

Seuraukset pienestäkin tuotannon notkahtamisesta voivat olla järkyttävät. Vuoden 1970 öljykriisien aikana, niinkin pienet kuin 5% tuotannon vajeet aiheuttivat öljynhinnan lähes nelinkertaistumisen. Sama tapahtui Kaliforniassa maakaasun osalta - 5% tuotannon lasku aiheutti hintojen 400% nousun.

Nämä tapaukset olivat kuitenkin vain väliaikaisia.

Tulevat öljykriisit eivät tule olemaan yhtä rajoitettuja. Ne edustavat uusien, pysyvien olosuhteiden aikakauden alkua. Tuotannon laskun alkaessa, öljyn saatavuus tippuu varovaisimmin laskelmien mukaan 3% vuodessa. Sota, terrorismi, äärimmäiset sääilmiöt ja muut maanpäälliset geopoliittiset muuttujat kiihdyttävät laskua todennäköisesti yli 10% vuodessa, täten leikaten tuotannon puoleen 7 vuodessa. (Lähde)

Nämä laskelmat tulevat lukuisista lähteistä, joista vähäisin ei ole USA:n varapresidentti Dick Cheney. Vuonna 1999 hän piti puheen ollessaan vielä Halliburtonin, suurimpiin öljyalan yhtiöihin kuuluva yritys, toimitusjohtaja, jossa hän sanoi:

Joidenkin arvioiden mukaan öljyn kysyntä tulee kasvamaan keskimäärin 2% vuodessa, ja varovaisesti arvioiden tuotanto nykyisistä lähteistä laskee 3% vuodessa. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2010 tarvitsemme ylimääräiset 50 miljoonaa öljytynnyriä päivässä. (Lähde)

Cheneyn arviota tukee lukuisten politiikan ulkopuolella olevien, eläkkeellä olevien tiedemiesten arviot, joista monet uskovat öljyntuotannon huipun lähestyvän seuraavien 5 vuoden aikana, ellei se ole jo tapahtunut. (Lähde)

Monien öljyteollisuuden sisäpiiriläisten mielestä tuotannon lasku tulee olemaan paljon nopeampi kuin Cheneyn vuonna 1999 esittämä. Andrew Gould, öljyalan palveluita tuottavan jätin Schlumbergerin toimitusjohtaja, esitti hiljattain että "keskimääräinen 8% lasku ei ole liioiteltu."  (Lähde) Jotkut teollisuuden tutkijat odottavat tuotannon laskun olevan jopa 13% vuodessa. (Lähde) Vuotuinen 13% lasku johtaisi tuotannon romahtamiseen 75 prosentilla alle 11 vuodessa.

Jos 5% vaje tuotannossa aiheutti hintojen kolminkertaistumisen 1970-luvulla, mitä voidaan odottaa 50% tai 75% romahtamisen aiheuttavan?

Öljyteollisuudelta tulevat arviot osoittavat, että tämä tuotannon lasku on jo alkanut. (Lähde) Seuraukset ovat lähes mahdottomat kuvitella. Kun lasku Bellin käyrän huipunjälkeisessä alamäessä etenee, voimme löytää itsemme luisumasta ehkä parhaiten luonnehtien "jälkiteollistuneeseen kivikauteen." (Lähde)

Koko energiariippuvainen teollisuusyhteiskunta saattaa olla vain pieni täplä koko ihmiskunnan historiassa.

Ilmiö "Peak Oil" on myös tunnettu nimellä "Hubbert's Peak", nimetty Shellin geologin Dr. Marion King Hubbertin mukaan. Vuonna 1956 Hubbert onnistuneesti arvioi Yhdysvaltain öljyntuotannon saavuttavan huippunsa vuonna 1970. (Lähde #1) (Lähde #2) Hän arvioi myös maailmanlaajuisen tuotannon saavuttavan huippunsa vuonna 2000, mikä olisi tapahtunut elleivät vuoden 1970 poliittisten kriisien aiheuttamat öljyongelmat olisi viivästyttäneet sitä 5-10 vuodella.

Lisätietoa (englanniksi):

A mere 15% shortfall in oil production will spike oil prices by 550%

Robert Hirsch on CNBC: Gasoline will soon be $12-to-$15 per gallon

 

Vaikutus laajempi kuin vain polttoaineiden hintojen nousu

 

Öljystä saatavat petrokemikaalit ovat avainkomponentteja moneen muuhunkin, kuin pelkästään autojen polttoaineisiin. Vuonna 2002 tarvittiin arviolta 10 kalorin verran fossiilisia polttoaineita tuottaakseen 1 kalorin verran ruokaa Yhdysvalloissa. (Lähde) Tämä suhde johtuu siitä, että moderni ruuantuotanto perustuu öljyyn:

Hyönteis- ja tuholaismyrkyt ja maatalouskemikaalit valmistetaan öljystä;

Kaupalliset lannoitteet valmistetaan ammoniakista, joka valmistetaan maakaasusta joka on myös saavuttamassa tuotannon huippunsa lähitulevaisuudessa. (Lähde)

Useimmat maatalouskoneet kuten traktorit ja perävaunut ovat valmistettu öljyllä ja kulkevat öljystä saatavilla polttoaineilla.

Ruuansäilytystilat kuten jääkaapit valmistetaan öljyllä toimivissa tehtaissa, kuljetetaan öljypolttoaineilla ja kuluttavat sähköä, joka usein maailmalla tulee maakaasusta tai hiilestä. Kuten öljyn ja maakaasun tuotanto, myös hiilen tuotanto on saavuttamassa huippunsa. (Lähde)

USA:ssa ruoka-annos kulkee keskimäärin 2500km ennen saapumista kuluttajan lautaselle. (Lähde) Kanadassa kuljetuksen osuus on yli 8000km. (Lähde)

Tuore artikkeli CNN-uutisissa kertoi kuinka paljon fossiilisia polttoaineita käytetään ruuantuotannossa:

USA:ssa yli 20% maan fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta menee ruokaan, viitaten että ruokaan käytettävät polttoaineet teollistuneissa maissa on usein rinnakkain autojen kulutuksen kanssa. Ruokkiakseen 4-henkisen keskivertoperheen kehittyneissä maissa käytetään n. 3500 polttoainelitran verran energiaa vuodessa, hieman alle 4000 litran, joka menee vuosittain perheen autoiluun. (Lähde)

 

Modernin teknologian riippuvuus öljystä

 

Yhden farkkuparin tuotantoon kuluu Organic Trade Associationin mukaan n. 1.65kg lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä. (Lähde)

Ihmiset kuluttavat massiivisia määriä fossiilisia polttoaineita kaikessa toiminnassaan.

Kuljetuksen ja maatalouden lisäksi monet alat ovat täysin riippuvaisia runsaasta ja halvasta öljystä. Moderni lääketiede, vedenkuljetus ja kansallinen puolustus tukeutuvat täysin öljyyn ja siitä johdettuihin kemikaaleihin.

Muovin valmistus vaatii massiivisia määriä öljyä, samoin tietokoneiden ja korkean teknologian tuotteiden valmistus. Seuraavat esimerkit saattavat auttaa esittämään teknologiamme riippuvaisuuden öljystä:

Autoteollisuus:

Keskivertoauton tuotanto kuluttaa energiaa keskimäärin 20 öljytynnyrillisen (n. 3200 litraa) verran. (Lähde) Kaikenkaikkiaan valmistukseen kuluu fossiilisia polttoaineita kaksi kertaa auton oman painon verran. (Lähde)

Huomioitavaa on myös, että saman auton valmistukseen kuluu lähes 450,000 litraa vettä. (Lähde) Veden saatavuus on myös nopeasti heikentymässä ja vesi on myös ehdottoman tarpeellinen öljynjalostuksessa, joka kuluttaa n. 2 litraa vettä 1 bensiinilitran jalostukseen. (Lähde)

Tietokoneet:

Keskivertotietokoneen valmistukseen kuluu 10 kertaa sen painon verran fossiilisia polttoaineita. (Lähde)

Mikrosirut:

Yhden mikrosirugramman valmistus kuluttaa 630 grammaa fossiilisia polttoaineita. American Chemical Society:n mukaan 32 megatavun DRAM-muistisirun valmistus kuluttaa n. 13 litraa fossiilisia polttoaineita ja liki 270 litraa vettä. (Lähde)

Environmental Literacy Council esittää, että mikrosirujen valmistukseen käytetty energia 9-10 tietokoneen osalta vastaa yhden auton valmistamisen kuluttamaa energiaa. (Lähde)

Joel Garreau kuvaa kirjassaan "The Nine Nations of North America", kuinka paljon energiaa tarvitaan tyypillisen mikroprosessorin valmistukseen:

. . . mikrosiruja ei tehdä yksi kerrallaan. Ne valmistetaan sarjassa esim. 10cm ympärysmittaisista silikonilevyistä. Joka kerta kun uusi kerros painetaan levyyn, levy tulee käsitellä. Prosessi kuluttaa mittavia määriä energiaa. Käytännössä jokainen kerros piiristä asennettaessaan edellyttää levyn kuumentamista lähes niin korkeisiin lämpötiloihin joita on mahdollista saavuttaa teknologiallamme. (Lähde)

Internet:

Vastoin yleistä käsitystä, internet kuluttaa huikean määrän energiaa. John Michael Greer kertoo:

Internetin käytön kasvu on myös perustunut huippuhalpaan energiaan. Internetin edellyttämä laitteisto maailmanlaajuisine yhteyksineen, palvelintietokonerykelmineen ja miljardeine koti- ja toimistotietokoneineen on mahdollisesti laajin kahden vuosikymmenen infrastruktuuriprojekti. Energia, joka on sijoitettu luomaan ja ylläpitämään internetiä on pökerryttävä. (Lähde)

Tuoreiden arvioiden mukaan internetin ylläpito kuluttaa 10% kaikesta USA:ssa tuotetusta sähköstä. (Lähde) Suurin osa tästä sähköstä tuotetaan hiilellä tai maakaasulla, joista molemmat ovat lähellä tuotannon huippujaan. (Lähde #1)  (Lähde #2) (Lähde #3) (Lähde #4) (Lähde #5)

Betoni, asfaltti, tiet ja modernit kaupungit:

On vaikeaa laskea tarkalleen, kuinka paljon energiaa vaaditaan modernin kaupungin luomiseen ja ylläpitoon. Jotkut NASA:n tuoreet kuvat kaupungeista antavat vihjeen, että kaupunkeihin sijoitetun energian määrä on lähes käsittämätön. Seuraava NASA:n kuva Los Angelesista on kuvaava:

Tarkastellessa kuvaa on hyvä pitää mielessä, että yhden betonitonnin valmistus kuluttaa määrän energiaa (4,700,000 BTU), joka vastaa n. 170 öljylitraa tai n. 190 kiloa hiiltä. (Lähde)

 

Vaihtoehtoiset energianlähteet ja niiden riippuvuus öljystä

 

Myös vaihtoehtoiset energianlähteet, kuten aurinkokennot ja tuulivoimalat, valmistetaan öljystä ja sen johdannaisista.

Tarkastellessa öljyn osuutta modernin teknologian tuotannossa pitää muistaa että useimmat vaihtoehtoiset energiantuotantotavat - mukaanlukien aurinkopaneelit/aurinko-nanoteknologia, tuulivoimalat, vetypolttoainekennot, biopolttoainetehtaat, ydinvoimalat, ym. edellyttävät korkeateknologiaa ja paljon energiaa kuluttavaa metallitekniikkaa.

Itse asiassa kaikki sähkölaitteet käyttävät hopeaa, kuparia, alumiinia ja platinaa, jotka kaikki etsitään, kaivetaan ja prosessoidaan laitteilla, jotka kuluttavat öljyä tai maakaasua. Kirjassaan "The Lean Years: Politics of Scarcity", Richard J. Barnet kirjoittaa:

Kuparitonnin tuotanto kuluttaa energiaa 112 miljoonaa BTU:ta (17.8 miljoonan öljytynnyrillisen verran). Alumiinin tuotanto kuluttaa 20 kertaa enemmän energiaa.

Joel Garreau kertoo kirjassaan "The Nine Nations of North America", kuinka paljon energiaa tarvitaan alumiinin tuotannossa:

Alumiinin tuotanto vaatii ensisijaisesti halpaa energiaa. Se kuluttaa 12 kertaa niin paljon energiaa kuin raudan tuotanto. Iso alumiinitehdas kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin 175,000 ihmisen kaupunki. (Lähde)

Ydinvoima kuluttaa uraania, joka myös etsitään, kaivetaan ja kuljetetaan öljyä käyttävillä laitteilla.

Useimmat viljat (soija, maissi), joita käytetään biopolttoaineisiin kasvatetaan korkean teknologian öljyriippuvaisilla prosesseilla.

Lyhyesti, niinkutsutut vaihtoehdot öljylle ovat itse asiassa johdannaisia öljstä. Analyytikko John Michael Greer antaa seuraavan varsin kuvaavan selityksen tästä usein huomiota vaille jäävästä tilanteesta:

. . . joka toinen energianlähde moderneissä yhteiskunnissa saa tukensa öljystä. Esim. uraanin kaivamiseen ja reaktorien valmistamiseen käytetty energia tulee dieselistä eikä ydinvoimasta. Mitä ei usein huomata on, että nämä riippuvaisuudet yhdessä hiipuvan öljyntuotannon kanssa kyseenalaistavat vaihtoehtoisten energialähteiden tulevaisuuden teollisissa yhteiskunnissa. (Lähde)

Ilman kohtuuhintaista öljyä ja kunnossa olevia ja vahvoja markkinoita, siirtyminen vaihtoehtoiseen energiatuotantoon on epätodennäköistä.

 

Pankkijärjestelmän riippuvuus halvasta öljystä

 

Öljyn ja maakaasun suhde maailman rahoitusjärjestelmään on ydinkysymys ilmiön "Peak Oil" suhteen. Toimiva rahoitusjärjestelmä on edellytys siirtymiseen vaihtoehtoisiin toimintamalleihin. Tämä suhde on paljon tärkeämpi kuin vaihtoehtoiset energialähteet, energian säästö tai uusien energiatekniikoiden kehittäminen. Lyhyesti, globaali rahoitusjärjestelmä on täysin riippuvainen kasvavasta määrästä öljyä ja maakaasua. Dr. Colin Campbell esittää ymmärrettävän mallin tästä monimutkaisesta ja usein vaikeasti selitettävästä suhteesta:

On tulossa selväksi, että rahoitus- ja sijoitusyhteisö alkaa hyväksyä öljyntuotannon huipun todellisuuden, joka päättää öljyn aikakauden ensimmäisen puoliskon. He hyväksyvät, että pankit loivat pääomaa kuluneen kauden aikana lainaamalla varojensa yli, luottaen jatkuvan talouskasvun ja halpaan öljyyn perustuvan energian saatavuuden olevan riittävä kate lainoille. Talouskasvun pääpilarin öljyntuotannon hiipuminen vie tältä pohjan pois, mikä edelleen vie useimpien pörssiyhtiöiden arvon alas. (Lähde)

Robert Wise esittää yhteyden energian ja rahan välillä seuraavasti:

Raha on yhtä kuin energia. Oikea varallisuus esittää käytettävissä olevaa energiaa. Sitä voidaan vaihtaa polttoaineeseen, työhön tai johonkin, joka rakennetaan ihmisen tai polttoaineiden voimin. Todelliset kustannukset heijastavat energian hintaa: todellinen arvo heijastaa rakentamisen käyttämää energiaa.

Lähes kaikki työ maailman taloudessa; kaikki tuotanto, rakentaminen, kuljetus; tehdään polttoaineista saadulla energialla. Ihmisten antama panos energiallisesti on minimaalista. Suurin osa energiasta tulee öljystä ja maakaasusta, jotka ovat maailman varallisuuden pääasiallinen lähde. (Lähde)

Lokakuussa 2005 yleensä maltillinen London Times myönsi, että maailman varallisuus voi pian haihtua ilmaan saavuttaessamme teknologisen ja taloudellisen "pimeän aikakauden". Artikkelissa "Waiting for the Lights to Go Out", Bryan Appleyard raportoi:

Öljy on loppumassa; ympäristö muuttuu mahdollisesti katastrofaalisella tahdilla; sodat vähistä resursseista kehittyvät; ja lopullisesti, kaikista järkyttävimmin, meillä ei tunnu olevan tarpeeksi ideoita korjataksemme mitään näistä.

Joka päivä uudet todistusaineistot näyttävät, että kehitystä ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, ja että uusi "pimeä aikakausi" on odottamassa meitä ja lapsiamme . . . kasvu saattaa loppua. Koko korkoihin perustuva rahoitusjärjestelmämme, eläkejärjestelmämme, vakuutustoiminta ja pörssikauppa on rakennettu jatkuvan kasvun varaan. Sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset voivat olla mullistavat. (Lähde)

Ymmärtääkseen kuinka mullistavat nämä seuraukset voivat olla, nykyistä kriisiä Iso-Britanniassa voi tarkastella saadakseen esimakua tulevasta. London Telegraph kirjoitti hiljattain:

Hallitus on myöntänyt, että kautta Brittien saarten, yritykset saattavat joutua sulkemaan toimintansa talveksi polttoaineiden heikon saatavuuden takia. `Tuotannon ja kysynnän välinen ero on epämiellyttävän pieni. Jos talvesta tulee tavallista kylmempi, jotkin teollisuuden haarat voivat joutua todellisiin vaikeuksiin.'

Meteorologinen keskus sanoo, että on 67% todennäköisyys pitkään kylmään jaksoon lähes vuosikymmenen kestäneiden leutojen talvien jälkeen. Yhdessä nousevien polttoainehintojen kanssa tämä kasvattaa pelkoja siitä, että teollisuus ei välttämättä tule pärjäämään. (Lähde)

Toukokuussa 2007 London Times esitti otteita tutkimuksesta Britannian sähköverkosta. Tutkimuksen mukaan katastrofaalisen energiakriisin pelot seuraavien 10 vuoden aikana eivät ole enää "maailmanlopullisia fantasioita":

Kautta Brittein saarten, kaupungit pimenevät. Lontoossa, maanalainen junaverkosto pysähtyy, jättäen panikoivat ihmiset tukalan kuumiin vaunuihin. Toimistokortteleissa, hissit pysähtyvät ja jäähdytyslaitteet sammuvat.

Tämä ei ole filmintekijän maailmanlopunjälkeinen visio, vaan realistinen kuvaus Britannian joutuessa energiakriisin. Tilastot ovat pelottavat. 8 vuoden aikana energian kulutus voi ylittää tuotannon yli 23% huippuhetkinä, konsulttiyrityksen Logica CMG mukaan. Taloudelliset tappiot voivat olla 108 miljardia puntaa vuodessa. (Lähde)

Vakavat seuraukset ovat johtaneet Iso-Britannian hallituksen käsittelemään äärimmäisiä energiansäästötoimia, joita voitaisiin ylläpitää suorittamalla tutkimuksia taloihin ja nk. energiapoliisin avulla.

Osa Yhdysvalloista ovat saman uhan alla. Esimerkiksi US News and World Report hiljattain julkisti artikkelin kuvaten painajaismaisia skenaarioita Yhdysvalloissa. Yleensä maltillisen julkaisun mukaan ihmiset koillisosissa maata voivat menettää pian suuren määrän työpaikkoja, kohdata sähkökatkoja ja lopullisia teollisuuden alasajoja ja katastrofaalisia julkisten palveluiden romahtamisia johtuen lämmitysöljyn ja maakaasun vajeista. (Lähde)

Lisätietoja (englanniksi):

The age of technological revolution is coming to an end

Pentagon physicist: "We are entering a dark age of innovation"

Merkitys yksityisille ihmisille

 

Kaikki tämä tarkoittaa lyhyesti, että ilmiön "Peak Oil" jälkeinen aika merkitsee paljon enemmän kuin polttoaineen hinnan nousua. Heinäkuussa 2006 julkaistun raportin mukaan Chicago Tribunessa Pulitzer-palkittu lehtimies Paul Salopek kuvasi ilmiön seurauksia seuraavasti:

. . . seuraukset olisivat ennenkuulumattomia. Pysyvät polttoainevajeet ohjaisivat maailman sukupolvia kestävään ahdinkoon. Miljoonat menettäisivät työpaikkansa teollisuuden kuihtuessa. Maataloustraktorit seisoisivat joutilaina vailla polttoainetta, aiheuttaen massivista nälänhtää. Energiasodat syttyisivät. Autottomat lähiöasukkaat tunkeutuisivat lähimpiin isoihin kauppoihin, eivät ostaakseen halvalla toiselta puolelta maapalloa kuljetettuja kiinalaisia vaatteita, vaan kerätäkseen lasia ja kuparilankaa hylätyistä rakennuksista. (Lähde)

Lehtimies Jonathan Gatehouse summasi Oxfordissa opiskelleen geologin Jeremy Leggettin (The Empty Tank: Oil, Gas, Hot Air, and the Coming Financial Catastrophe) yhteenvedot vuonna 2006 seuraavasti:

. . . kun totuutta ei voida enää peitellä, hinta nousee jyrkästi, talous romahtaa ja yhteiskuntamme peruspilarit alkavat kaatua kuin dominonappulat. `Asuntojen hinnat ja pörssit romahtavat. Lyhyessä ajassa, ihmisten varallisuus - ei paljoa muuta kuin kasa papereita parhaina aikoina - katoaa olemattomiin.' Tulee olemaan hätäkokouksia, diplomaattisia aloitteita, kiireellisiä yrityksiä etsiä uutta energiaa, mutta levottomuudet eivät tule kaikkoamaan. Tuhannet yritykset joutuvat konkurssiin, ja miljoonat joutuvat työttömiksi. `Aiemmin toimineet kaupungit katukahviloineen muuttuvat soppajonoiksi ja kerjäläisten armeijoiksi. Rikollisuus kasvaa rajusti. Maapallo on aina ollut vaarallinen paikka, mutta nyt siitä tulee tulitikkuaski.'

Vuonna 2010, Leggettin mukaan, demokratia tulee häviämään . . . taloudelliset vaikeudet tuovat ihmisten pahimmat puolet esiin. Fasistit nousevat valtaan, käyttäen hyväkseen köyhtyneiden vihaa ja lietsoen itselleen tukea. Uudet vallanpitäjät löytävät työkalut kansan sortoon - hätätilaasetukset, vankileirit, myöntyväinen asennoituminen kidutukseen - jotka ovat jo olemassa, kiitos `sodan terrorismia vastaan'. Jos tuo skenaario ei ole tarpeeksi painajaismainen, Leggett odottaa suurimman ylenkatsotun aiheen - ilmastonmuutoksen - korostuvan ja pahasti. Nopean taloudellisen romahduksen seurauksena ihmiset `seuraavat kauhuissaan ruuan ja veden katoavan ilmastonmuutoksen seurauksena'. Pitkät kuivat kaudet lisääntyvät, tuhoten satoja. (Lähde)

Jos lukija keskittyy pelkästään huoltoaseman polttoainehintoihin, ajattelee ostavansa sähköauton tai hankkivansa energiaa säästäviä lamppuja, hän ei ole vielä ymmärtänyt koko tilanteen vakavuutta.

Lisätietoja (englanniksi):

Peak Oil: The biggest event of the century is now upon us

The most important thing you don't know about "Peak Oil"

The unspoken role of Peak Oil in the current financial crisis

A permanent energy crisis is rapidly developing

 

Käytettävissä oleva aika

 

Vaikka kukaan ei voi ennustaa täydellisellä tarkkuudella milloin "tilanne muuttuu pahaksi", Ken Deffeyes - Princeton-yliopiston geologian professori ja kirjan "Hubbert's Peak: The Impending World Oil Shortage" kirjoittaja - hiljattain julkaisi analyysinsä, joka antaa hieman kuvaa. Hänen johtopäätöksensä näyttää olevan, että öljyn hinnan kohoaminen 300 dollariin tynnyriltä johtaa täydelliseen taloudelliseen romahtamiseen:

Kuinka iso ongelma on? Kertoen tuotannon (tynnyriä vuodessa) hinnalla (dollaria per tynnyri) antaa kustannukset dollareina vuodessa. Se on mahtava luku; kymmeniä biljoonia (10,000,000,000,000) dollareita vuodessa. Asettaen sen suhteeseen koko maailman bruttokansantuotteeseen verrattuna, hinnan ollessa 130 dollaria per tynnyri tänä aamuna, öljyntuotanto vie 6.5% koko maailman varoista.

Öljyntuotanto ei voi luonnollisesti kuluttaa 100% maailman varoista. Oma arvioni on, että se ei voi ylittää 15%. Jos hinta ylittää 300 dollaria per tynnyri, maailman talous on olemassa enää savuavina raunioina. (Lähde)

Vaikka on edelleen mahdotonta vastata kysymykseen "kuinka paljon on aikaa", voi olla mahdollista käyttää öljyn ja kaasun hintaa viitteinä. Öljyn hinta on yli 125 dollaria per tynnyri, ja näemme jo kasvun merkittävää hidastumista rakentamisessa, pankkitoiminnassa, lentoliikenteessä ja autoteollisuudessa. Teollisuuden alasajot alkavat todennäköisesti 200 dollarissa per tynnyri. Kun hinta kohoaa 300 dollariin per tynnyr, lähes kaikki yksinkertaisesti pysähtyy.

Jos hinnat kasvavat edes liki viimeisten kahden vuoden rataa, se antaa kuudesta 24 kuukauteen aikaa ennen lopullista pysähtymistä.

Hiljattain julkaistu artikkeli Forbes-talouslehdessä kertoo:

Öljyn hinnoista ei seuraa kysynnän leikkaaminen, vaan taloudellinen katastrofi. USA kuluttaa 21 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä. Hinnan ollessa 135 dollaria per tynnyri, USA kuluttaa 1,000,000,000,000 dollaria vuodessa öljyyn, mikä vastaa 15% kaikkien veroa maksavien palkansaajien tuloista. Jos öljyn hinta kohoaa 200 dollariin tynnyriltä, vastaavuus olisi 22%. Nuo luvut eivät edes sisällä hiilen ja maakaasun käytön kustannuksia. Toisin sanoen, USA on vararikossa jo kauan ennen kuin hinnat kohoavat 200 dollariin tynnyriltä, ja muu mailma tulee niittämään samoin seuraukset. (Lähde)

Jos hinnat jatkavat kohoamistaan nykyisellä tahdilla, silloin kaikki mahdollisuudet siirtyä vaihtoehtoisiin energianlähteisiin on hukattu, sillä 6-24 kuukautta riittää tuskin edes ensimmäisten korjausliikkeiden tekemiseen.

Lisätietoja (englanniksi):

Washington Post: We're driving straight towards a disaster

Ken Deffeyes: By 2025, we'll be back at the Stone Age

 

Bushin hallinto on tietoinen tilanteesta

 

Huomattavat osat USA:n kansallisesta turvallisuudesta vastaavista organisaatioista ovat olleet tietoisia ilmiöstä "Peak Oil" jo ainakin vuodesta 1977, jolloin CIA valmisteli sittemmin julkistetun raportin asiasta. Professori Richard Heinbergin mukaan:

Vuoden 1977 CIA-dokumentti näyttää selvästi yksityiskohtaisen tietoisuuden öljyasioista, mukaanlukien tuotannon hiipumisesta, tuotantoteknologioista, siirtoputkistoista, todennäköisten uusien esiintymien sijainneista, olemassaolevien esiintymien laaduista ja uuden globaalin talouden toimintamalleista. CIA on ilmiselvästi tutkinut asiaa tarkasti ja pitkään ja ymmärtää pakosti ilmiön `Peak Oil'. (Lähde)

Vuonna 1982 USA:n hallitus julkaisi oman raporttinsa:

. . . maailman öljypolttoainetuotanto saavuttaa huippunsa 1990-2010 välillä 80-105 miljoonan tynnyrin päivätuotannon tasolla . . . (Lähde)

Kuten mainittu aiemmin, Dick Cheney ollessaan vielä Halliburton-yhtiön toimitusjohtaja lausui 1999:

Joidenkin arvioiden mukaan öljyn kysyntä tulee kasvamaan keskimäärin 2% vuodessa, ja varovaisesti arvioiden tuotanto nykyisistä lähteistä laskee 3% vuodessa. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2010 tarvitsemme ylimääräiset 50 miljoonaa öljytynnyriä päivässä. (Lähde)

Asettaakseen Cheneyn lausunto oikeisiin mittakaavoihin, täytyy ymmärtää että öljyntuottajamaat tuottavat tällä hetkellä täydellä kapasiteetillaan, mutta eivät tunnu pääsevän millään yli 85 miljoonan tynnyrin päivätahdin. Cheneyn lausunto ilmentää ilmiön vakavuuden, sillä ajatus tuotannon lisäämisestä yli 50 miljoonalla tynnyrillä päivässä on mahdoton.

Cheneyn asettaman komission raportti huhtikuussa 2001 ei ollut yhtään vähemmän hälyyttävä:

Suurin ero nykypäivänä verrattuna tilanteeseen vuosikymmen sitten on mittava varakapasiteetin katoaminen kriittisissä osissa energiaketjua. Nyt vajeet näyttävät olevan kansallisia. Pahimmat varakapasiteetin menetykset ovat öljyalalla. (Lähde)

Tämän tiedon valossa Cheney tiesi että ainoa keino ylläpitää länsimaisten öljy-yhtiöiden asema maailmassa oli käyttää voimaa ottaakseen haltuun Lähi-Idässä jäljellä oleva öljy, ja antaa sopimukset sen käytöstä yhtiöille. Neljä vuotta Irakin invaasion jälkeen, tuo on täsmälleen mitä on tapahtumassa. Brittiläinen lehtimies Geoffrey Lean kertoo:

Cheney kysyi, `Mistä saamme tarvittavan öljyn?', ja vastasi `Lopullinen palkinto on Lähi-Idässä'.

Häivyttääkseen kaikki epäilyt mistä on kyse, Irakin invaasion merkittävimpiin kuuluva tukija jatkoi: `Öljy on ainutlaatuisen strategista. Emme puhu saippuasta tai vaatteista ... Lähi-Idän sota heijastaa tuota todellisuutta.'

Seitsemän vuotta myöhemmin, Cheneyn ratkaisu öljykriisiin on toteutumassa. Irakin öljyministereiden odotetaan tänään avaavan maan öljyvarojen - maailman kolmanneksi suurimmat - ovet yksityisille yhtiöille, ensimmäisenä maana koskaan Lähi-Idässä. (Lähde)

Ei kovinkaan yllättäen, George W. Bush jakaa Dick Cheneyn näkemykset. Toukokuussa 2001 Bush sanoi, "Ihmisten tulee ymmärtää, että energia on loppumassa Amerikasta." (Lähde)

Eräs George W. Bushin energianeuvonantajista, investointipankkiiri Matthew Simmons, on puhunut laajalti käsillä olevasta kriisistä. Elokuussa 2003 Simmonsilta kysyttiin, tulisiko ilmiön "Peak Oil" tulla osaksi julkista keskustelua. Hän vastasi:

On jo myöhäistä. Kuten olen sanonut, asiantuntijoilla ja poliitikoilla ei ole varasuunnitelmaa. Jos energiantuotanto saavuttaa huippunsa, etenkin kun 5 miljardia maailman 6.5 miljardista ihmisistä eivät käytä modernia energiaa, siitä seuraa mittava isku taloudelliselle hyvinvoinnillemme ja terveydellemme - suurempi kuin kukaan voisi ikinä kuvitella. (Lähde)

Kysyttäessä onko maakaasun kriisiin ratkaisua, Simmons vastasi:

En usko, että on. Ratkaisu on rukoilla. Parhaissa olosuhteissa, jos kaikkiin rukouksiimme vastataan, kriisiä ei tule vielä kahteen vuoteen. Sen jälkeen sen tulo  on varma.

Toukokuussa 2004 Simmons kertoi, että hallitakseen kulutusta, öljyn hinnan tulisi saavuttaa 182 dollaria tynnyriltä.

Noin korkeat hinnat sytyttävät varmasti massiivisia globaaleja resurssisotia, kun maailman teollistuneet maat kahmivat itselleen kaiken saatavilla olevan öljyn.

Maaliskuun 2005 raportti USA:n energiaministeriölle vahvisti investointipankkiirien varoitukset. Nimetty "The Mitigation of the Peaking of World Oil Production", raportti sisälsi:

Ilman toimia maailman tuotannon ja kulutuksen tasapaino saavutetaan massiivisella kulutuksen pudottamisella (vajeet) yhdessä huikeiden öljyn hinnan kasvun kanssa. Molemmat luovat pitkät taloudellisten vaikeuksien aikakaudet. Odotus maailman perinteisen öljyntuotannon huipun saavuttamista ennen korjausliikkeiden tekemistä jättää maailman kärsimään vajeista yli kahdeksi vuosikymmeneksi.

Raportti jatkoi:

Maailman öljyntuotannon huippuun liittyvät ongelmat eivät ole väliaikaisia, ja aiemmat kokemukset `kriiseistä' eivät tarjoa juurikaan apua. Haaste ansaitsee välitöntä, vakavaa julkisuutta, mikäli riskien halutaan tulevan täysin ymmärretyksi ja mikäli korjausliikkeet halutaan aloittaa ajoissa. . . maailma ei ole koskaan kohdannut tämänkaltaista ongelmaa. Ilman massiivisia korjausliikkeitä yli vuosikymmen ennen kuin huippu saavutetaan, ongelma tulee olemaan mittava ja pysyvä. Aiemmat siirtymiset energianlähteestä toiseen olivat asteittaisia. Öljyntuotannon huippu tulee olemaan äkkinäinen ja raju.

Eräs kommentoija huomioi hiljattain, että johtajamme toimivat kuin lainsuojattomat sen takia että kyseessä on hätätilanne.

Syy, minkä takia Bushin hallinto on leikannut sosiaalisia ohjelmia ja käynnistänyt sotia kuin vailla huolta huomisesta, on että heidän nähdäkseen huomista ei ole.

Vuonna 2003 BBC kuvasi kolmiosaisen sarjan nimeltä "War for Oil" Bushin hallinnon tietoisuudesta ilmiöstä "Peak Oil" ja miten se vaikutti päätöksiin vallata Irak. Sarja kertoo, miten kulissien takana hallinto näkee Irakin sodan "selviämistaisteluna".

Bushin oma tila Texasissa on täysin energiaomavarainen. Sitä on kuvattu ympäristöaktiivin unelmakodiksi. Se, että mies joka on niinkin syvällä öljyteollisuuden piireissä rakentaa itselleen moisen kodin, kertoo oman viestinsä.

Vastaavasti Dick Cheneyn henkilökohtaiset sijoitukset osoittavat hänen odottavan taloudellista romahdusta.

Lisätietoja (englanniksi):

Dick Cheney's banker sees market collapse

Why did Dick Cheney change his mind about invading Iraq?

Former Director of the CIA: "Peak Oil will produce economic horrors"

Secret report by Chase Manhattan Bank on Peak Oil published in 1956

 

Uudet olemattomat löydökset



Maailman uusien öljykenttien löytäminen saavutti huippunsa jo 1962 ja on kuihtunut lähes olemattomiin viime vuosina. Kulutamme nyt 6 tynnyriä öljyä jokaista uutta löydettyä tynnyrillistä kohden. (Lähde)

Lokakuussa 2004 New York Times käsitteli aihetta "Top Oil Groups Fail to Recoup Exploration Costs:"

. . . suurimmat 10 öljyryhmittymää käyttivät n. 8 miljardia dollaria uusien öljyesiintymien etsimiseen viime vuonna, mutta se johti vain n. 4 miljardin arvoisiin löydöksiin. Aiemmat kaksi vuotta osoittivat samanlaisia, joskin vähemmän dramaattisia vajeita. (Lähde)

Toisin sanoen, merkittävät uudet öljylöydökset ovat niin harvinaisia että niiden etsiminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Siitä seuraten, useimmat suuret öljy-yhtiöt eivät kykene korvaamaan nopeasti kuihtuvia öljykenttiään. Kesäkuussa 2006 julkaistu raportti osoitti maailman viiden suurimman öljy-yhtiön ”keskittyvän nyt kehittämään olemassaolevia reservejään”. Se on kaunis tapa ilmaista "maailmassa ei ole enää löydettävissä merkittäviä öljykenttiä, jotta meidän kannattaisi kuluttaa aikaamme ja rahaamme niiden etsimiseen."

1960-luvulla kulutettiin n. 6 miljardia tynnyriä vuodessa, kun samaan aikaan löydettiin uutta öljyä n. 30-60 miljardia tynnyriä vuodessa. Näiden lukujen valossa ymmärtää, minkä takia silloin huolet öljyn ehtymisestä olivat helposti tyrmättävissä.

Valitettavasti suhde kulutuksen ja löydösten kesken on kääntynyt lähes päinvastaiseksi viime vuosina. Kulutamme n. 30 miljardia tynnyriä vuodessa, mutta löydämme vain 4 miljardia uutta vuodessa.

Tässä valossa, ei liene yllättävää että energia-analyytikot John C Herald Inc. - yritys joka ennusti jättiyhtiö Enronin kaatumisen - hiljattain vahvistivat teollisuuden huhut että olemme ennenkuulumattoman kriisin alussa.

 

Meksikonlahden löydökset

 

Meksikonlahdella löydetyn kentän nimeltään "Jack 2" on arvioitu sisältävän n. 3-15 miljardia tynnyriä öljyä. (Lähde) Jos oletetaan, että Chevronin optimistisin arvio 15 miljardista tynnyristä on oikea, nykytasolla se vastaa vain neljän kuukauden kulutusta. Arvioidulla kulutuksella vuodelle 2015 se on alle kolmen kuukauden reservi.

Sen lisäksi kyseinen löydös on lähes 10 kilometriä merenpinnan alla ja on paljon kalliimpi kehittää kuin perinteiset öljykentät, joissa öljy tyypillisesti nousee pintaan.

Kenttä "Jack 2" on osoitus, miten epätoivoisia isot öljy-yhtiöt ovat koittaessaan korvata ehtyviä lähteitään. Ei ole muuta syytä etsiä öljyä satoja kilometrejä mantereen ulkopuolella ja 10 kilometrin syvyydessä merenpinnan alla, kuin että halvat ja helpot keinot saada öljyä muualta on jo käytetty. Tämä on seikka, jonka asiaa vähätelleet ovat jättäneet huomiotta jo 50 vuoden ajan: kun tuotannon huippu on saavutettu, öljyä on olemassa mutta järkyttävällä kustannuksella (sekä energiallisesti että rahallisesti).

 

Minkä takia media ei soita hälytyskelloja aiheesta?

 

Vaihtoehtoja on useita:

A. Useimmat lehtimiehet eivät yksinkertaisesti ole tietoisia ongelman laajuudesta.

Talouslehdissäkään useimmat ihmiset ja instituutit eivät tiedä ongelmasta tai sen mittavuudesta. Investointipankkiiri Adam Cohen selittää:

. . . Wall Street ja talousmedia koostuvat yksittäisistä ihmisistä, jotka eivät ole sen enempää kiinnostuneita ilmiöstä kuin kukaan muukaan. Henkilökohtaisesti työskennellessäni energiayhtiöiden kanssa en koskaan kuullut yhdenkään energiayhtiön työntekijän tai energia-alan sijoituspankkiirin käyttävän termiä `Peak Oil'. Ne harvat kerrat kun mainitsin asiasta, kysymys kuului `mikä se on?'

. . . yksikään rahoitusalan yhtiö tai mediatalo ei pitkään suvaitsisi kenenkään julistavan talouden romahtamista, koska olisi kohtuullisen vaikeata markkinoida sijoituskohteita ja saada ilmoitustuloja tuon viestin rinnalla. (Lähde)

On huomioitavaa, että suurin osa isoista mediataloista kuuluvat suurien energia-alojen yritysten tai rakennusalan sijoittajien omistukseen.

Suurin osa ilmoituksista finanssialan lehdissä tulee autoteollisuudelta, rakennusteollisuudelta tai kalliiden kuluttajaesineiden tuottajilta.

Näiden yritysten ja yksilöiden taloudelliset intressit saisivat vakavan kolauksen, jos tieto kriiristä ja sen vakavuudesta tulisi merkittävässä määrin yleiseen tietoisuuteen.

B. Ne harvat lehtimiehet, jotka ovat tietoisia ongelmasta, eivät voi julkistaa asiaa luomatta yleistä paniikkia ja/tai menettämättä työpaikkojaan.

Kun tilanteen vakavuus hyväksytään yleisesti, paniikki leviää markkinoille ja romauttaa koko järjestelmän, vaikka öljyntuotannon huippua ei olisikaan vielä saavutettu. Tästä syystä valtamedia ei voi käsitellä asiaa laimentamatta seurauksien vakavuutta. Jos ne kertoisivat totuuden, ihmiset panikoisivat ja markkinat romahtaisivat. Analyytikko Steven Laguvulin kertoo:

Jos öljymarkkinat itse alkaisivat kertoa ihmisille tilanteesta, kaikkien elämä muuttuisi rajusti ja välittömästi. Tämän takia luotetut mediayhtiöt eivät tule käsittelemään aihetta `Peak Oil'. Heti, kun tilanne ja sen vakavuus on tunnistettu laajalti, alkaa aggressiivinen taistelu resursseista.

Öljyn markkinahinta nousisi dramaattisesti. Se aloittaisi tavaroiden ja resurssien hamstraamisen yksilöllisellä, kansallisella sekä ylikansallisella tasolla. Jo tällä olisi järkyttäviä vaikutuksia. Tavallinen kansalainen huomaisi, että bensiinin hinta huoltoasemalla nousisi dramaattisesti; syntyisi jonoja; ja yhtäkkiä saatavuus kuivuisi lopullisesti.

Bensiiniä ei tulisi yksinkertaisesti olemaan saatavilla yksityisille autoilijoille, sillä ensisijalla olisi lämmitysöljy, kriittiset hallituksien ja yritysten käyttökohteet, julkinen liikenne, ja ruuan ja tavaroiden kuljettaminen. Kuinka tilanne kehittyisi tuon jälkeen jää mielikuvituksen varaan.

Jos tämä skenaario kuulostaa ylidramaattiselta, kannattaa pitää mielessä että käsittelen ihmisten heräämistä tietoisuuteen aiheesta, jonka monet analyytikot ovat jo selvittäneet, ja siitä että taistelu öljystä on jo alkanut." (Lähde)

C. Auto- ja lentoteollisuudet tuhoutuisivat myöntämällä totuuden tai ryhtymällä toimiin tilanteen korjaamiseksi.

Useimmat toimet tilanteen korjaamiseksi, kuten autoilun vähentäminen, ostosten vähentäminen, vahingoittaisivat suurta osaa USA:n (ja muiden - suom. huom.) taloudesta. Aggressiivinen polttoaineiden säästöohjelma vähentäisi uusien ajoneuvojen kysyntää. Tämä kuulostaa kannatettavalta, kunnes ymmärtää että n. kymmenesosa kaikista työpaikoista USA:ssa on riippuvainen ajoneuvojen valmistuksesta. (Lähde) Jokainen työpaikka autoteollisuudessa luo n. 2-9 muuta työpaikkaa muilla teollisuuden aloilla. (Lähde)

Autojättien, kuten GM ja Ford, ollessa jo hätää kärsimässä, mikä tahansa säästöohjelma pakottaisi ne käytännössä konkurssiin. Tällä olisi järisyttäviä vaikutuksia kansalliseen talouteen ja johtaisi todennäköisesti ääriliikkeiden syntyyn kuten Saksassa 1920-luvulla talouden romahtaessa.

Vastaava ongelma liittyy lentoteollisuuteen. International Air Transport Associationin mukaan lentoliikenne on 400 miljardin dollarin arvoinen teollisuudenhaara, joka epäsuorasti luo 1,300,000,000,000 dollaria taloudellista toimintaa. (Lähde) Se käsittää 9% globaalista kansantuotteesta. (Lähde) Täten mikä tahansa säästöohjelma lentoteollisuuden suhteen synnyttäisi samoja seurauksia kuten autoteollisuuden suhteen: massiivisia taloudellisia muutoksia, joiden perässä syntyisi massiivista sosiaalista levottomuutta.

Lisätietoja (englanniksi):

The Wall Street Journal won't dare utter the words "Peak Oil"

Oil, the Iron Triangle and the Enron Effect